Musta siitä tuli aikas suloinen. :) Niin on ystäväkin.

Musta tää paperi on ehkä kaikista ihanin mitä oon aikoihin missään nähny. Eikä pelkästään ihanin paperi, vaan varmaanki ihanin mikä tahansa asia. Paperi olis kaunis itsessäänki vaikka kehystettynä jossain paikassa, jossa sitä sais rauhassa katsella sopivalta etäisyydeltä. Minä kuiteski käytin tämän paperin näin.

Löysin käsikopelolla valokuva-banaanilaatikosta eilen yhen kotelokansion, jonka kanteen oon noin 13-vuotiaana kirjoittanu, että kuvia ei albumiin. Siellä on siis just niitä kauneimpia otoksia, silmiä kiinni ja pelkkiä takaraivoja, kun kaikki on justiisa kääntäneet päät. Selasin kuvat läpi, ja mietin mitä niistä vois tehä. Meillä on ruukattu aina ottaa paljon kuvia kahvipöydästä, ihan tavallisinakin kahvihetkinä eikä vaan juhlatapauksissa. Niissä kuvissa on aina paljon kasvoja, ja ne on aina olleet yksiä mun suosikkikuvia, kun vanhoja kuvia selaillaan. Eikä vaan ihmisten takia, vaan myös maitopurkkien! Niistä kuvista näkyy loistavasti ne maitopurkkien eri ilmeet, joita vuosien saatossa on ollut! Ja nyt, kun kuvia kattelin, niin niissä oli paljon muutakin sellasta, mitä en ollu ees ennen huomannu.



Liukumäki, joka lähtee yläkerran ikkunasta!! Kuva on otettu meijän pihassa, eli tuo talo on ollu samassa pihapiirissä. Mun yks haave on ollu just tuollanen mäki, että jos joskus rakennan talon just niinku ite tahon niin sinne tulis liukumäki juuri nuin. Se on varmaankin jostain lapsuudesta jäänyt se ajatus jonnekkin takaraivoon, koska tuo on näyttänyt niin jännittävältä silloin alle nelivuotiaana. En mää olis tuota asiaa huomannut siitä kuvasta, ellen olis leikannu siitä siivua pois. Tähtäsin kuvaan polkuautoa ja mehulasia sitä leikatessa, mutta mitä sainkaan!





Sivun aihekin sitten muuttui sitä tehessä, ja tuo vasemman laidan tekstiosiokin käsittelee vaan tuota liukumäkiasiaa eikä niitä maitopurkkeja ja limsapulloja, joista ensin ajattelin kertoa. Että näinki voi käyä. Ihana sivu minulle, koska meni muisteluksi ja suussakin alkoi maistua blandsafti. :)

Tämä sivu on jokatapauksessa tehty kuudenteen haasteeseen suunnilleen ainaki ohjeitten mukkaan.

a) Kirjoita vastauksesi allaoleviin kysymyksiin Flickrin hakuun.
b) Valitse yksi kuva ensimmäiseltä sivulta.
c) Kopioi ja liitä kuvan URL mosaic maker'iin.

1. Etunimesi?
2. Lempiruokasi?
3. Mitä yläastetta kävit?
4. Lempivärisi?
5. Julkkisihastuksesi?
6. Lempijuoma?
7. Unelmalomakohde?
8. Suosikki jälkiruoka?
9. Mikä sinusta tulee isona?
10. Mitä rakastat eniten maailmassa?
11. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla
12. Flickr nikkisi




1. Tiina Rajakallio, 2. Marinade*, 3. ella and her umbrella - explored, 4. aqua and pink, 5. Chloë Sevigny's Home (via house + garden), 6. Piña Colada, 7. Mata ki te rangi - Ojos que miran al cielo, 8. Banana Split Ice Cream, 9. A Little Bit of Love Goes a Long Way, 10. friendly skies, 11. the lovers, the dreamers, and me., 12. Tintti & Kvaakku

Hei taas kaikille! Oon jotenki koukussa noihin Inspiroidu-sivuston tehtäviin. Tällasen tein nyt. Päähenkilöt ovat kuvattu 26 vuotta sitten, ja juurikin viime viikonloppuna tapasimme jälleen. Näemme hyvin harvoin. Oi ihana lapsuus ja ihanat ihmiset ympärillä silloin, ja toiset (ja osa niitä samoja) nyt!

Materiaaleina ihan oikea skräppäyspaperi (!!) merkkiä Sassafras kahtena erinä, lainatussit, ompelusakset, mittanauha ja kaksi valokuvaa aarrealbumista. Oon melko tyytyväinen toteutukseen, koska ollaan reissussa ja liimakin piti lainata mummulta. :)

 

 

Osallistuin tähän haasteeseen. :)

Osallistuin Juleksen blogissa samanlaisen lorukorttivaihtoon, kuin minkä itsekin hetki sitten järjestin. :) Lähetin itse omenapuukortit ja sain postissa hieman monimuotoisemman satsin. Vitsit tällanen vaihtaminen on kivvaa! Koskaan ei tiiä mitä sitä saa. :)

Käytin samaa kaavaa kuin kastemekossa, tosin hivenen lyhyempänä ja reilumpana noin muilta mitotuksiltaan. :) Hauskaa on, että kastemekko oli käytössä tasan vuosi sitten. Että ehkä tästä tuleekin sellanen äitienpäivän perinne, että äiti ompelee tyttärelleen samanlaisen mekon joka vuosi. Se oliski ihan hauskaa! (ainaki johonki asti :) joo, siihen asti kunnes tytär itse sannoo, että äiti ei pliis ennää)

Pienelle miehelle hienon nimen kunniaksi.