Toista tullee jo. Leikkasin edellisen timanttimekon kanssa yhtäaikaa palat jo valmiiksi tähänkin mekkoon, koska kun kerta timanttien makuun on päästy, niin kertaheitolla sitten kaikki vaan tänne heti ja nyt!

Täähän oliki ompelultaan helppoa ja jopa tylsää, trikoon ompelu kun on mun mielestä tylsintä heti verhojen ompelemisen jälkeen. Mutta tylsäätylsää tekeminen ei kuiteskaa ollut, koska sylissäni istui monen sauman ajan pieni Neitokainen, joka tuhisi oikein, kun seurasi niin tarkkaan ompelukoneen ja äidin yhteistoimintaa. Ehkä siksi valmiin mekon langanpätkien leikkaamisen seuraaminenkin oli erittäin mielenkiintoista, ja ite mekon saaminen juhlaa! Ja hieno mekko tästäkin tuli. Siinä on vuoritettu pussimainen helma, josta tykkään kovasti. Jee, nyt hyvillä mielin nukkumaan ja miettimään seuraavaa timanttikohdetta!

Pitkästä aikaa innostuin myös ohjeistetusta askartelusta ja tein Inspiroidu-blogin 57.haasteeseen. Eipä sivussa sen kummempia, kuin että ihana taustapaperi, muutama kuva ja neulalla ja langalla pistelyä. Ja hauskoja paperikukkasia, joita sain lehtiöllisen kaukomailla asuvalta ystävältä yllätyspostissa. Lehtiössä on siis sivukaupalla elävänoloisiksi taiteltavia paperikukkia, joilla voi sitten koristella oksia tai käyttää muuten vain. Ihan älyttömän mainiota! Kiitti vielä Ainolle!

Musta siitä tuli hauska sivu, vaikka aika iso kiitos meneeki vain tolle kivalle taustapaperille. Mutta oon se hauska siinä minäki! Hihhih.

Tervetuloa osallistumaan Tilli Mössönpojan ja muitten ihanuuksien kesäiseen lorukorttien vaihtelukseen.

Lorukortti on itsetehty, minkä tahansa muotoinen, vapaalla tyylillä askarreltu kortti, jossa on loru ja loruun mahdollisesti (mielellään) liittyvä kuva. Mitään erityissääntöjä korttien suhteen muuten ei ole. Aihepiiriä korttien suhteen ei myöskään rajata. Sievällä ja söpöllä kortilla pärjää pitkälle ja leikkimielellä vaihdetaan muutenkin, että tosikot älkööt vaivautuko! :)

Jokainen osallistuja tekee kuusi samanlaista korttia, jotka lähetetään minulle ja minä jaan kortit kaikille osallistujille niin, että jokainen saa paluupostissa kuusi keskenään erilaista lorukorttia. Helppoa ja aah, niin vaivatonta!

Osallistua saa kuka tahansa, mutta mukaan otetaan vain seitsemän ensimmäistä ilmoittautunutta, joten nopea kannattaa olla, jos kiinnostaa! Osallistujalistassa on jo kolme nimeä, Sari ja Xing sekä minä, Tiina. Neljä paikkaa siis jäljellä. Seuratkaa kommenttiboksia, keskustelu jatkuu siellä, jos osallistujia riittää. :)

Aika pitkä aika on edellisestä kirjoituksestani. On ollut melkein ikävä tänne. Työjuttuja on piisannut, ja työnkuva laajennut, siksi on ollut kamala hoppu, eikä juurikaan ole ehtinyt mitään mainitsemisen arvoista tehä. Yhen ainoan neuletyön viime syksynä/talvena/keväällä tein, ja se oli ihana bambulangasta neulottu pipo, jonka jokaisesta neulomiskerrasta sain ihan järkyttävän päänsäryn. Ja kun pipo oli valmis, olikin jo melkein nämä helteet. Ompelusjuttuihin oon tietysti sitten taas tarrannu, kun on ollu ihanuuksia kankaita ja ihan kamala into tehä. Ja sitäkin oon kauheesti miettiny, että miksei sitä sais elämässään tehä vain sitä mitä haluais. Jos sais, niin mää ompelisin päivät pitkät ja välillä leikittäis ja luettais loruja. En työkseni ompelis, enkä kenellekkään muulle, ku meille itsellemme vain. Se olis ihanaa!

Tällä kertaa ihan niinä vapaahetkinä iltaisin, tekaisin timanttimekon. Mulla on kiva ystävä Helsingissä, joka aina ilmoittelee, kun on menossa Ivana Helsingin joihinki erityis(?)myynteihin, että haluaisinko kankaita kenties? Ja ainahan mää haluan! Tämä sininen timanttikangas on sitä kautta saatua.

Mekko on samalla hauskalla mallilla, jolla tein reilu vuosi (puolitoista?) sitten Neitokaiselle Lintu-mekon (Ottobre 3/2007, malli 16). Tykkään noista huitukkahelmoista muutenkin lähes kaikissa vaatteissa. Tai useimmissa ainakin. Ja tässä mallissa tykkään siitä, että alla on kuitenki se pyöreäkin hamonen. Ja ite Neitokainenki mekosta tykkäsi, vaikka kangas onkin nimetty kummituskankaaksi, koska hän ehti leikkiä kankaanpalalla ennen leikkuuta - kummitusta! Nyt on tulossa niin hellekäs viikonloppu, että mekko pääsee varmasti kovaan käyttöön jo heti nyt. Hiekkalaatikolle ainakin!

PS. Meillä ollaan alettu ihan ite lueskella loruja siihen malliin, että ajattelin, joskos löytyisi taas innokkaita lorukorttivaihtoon osallistujia? Pääsis ite helpommalla, ja sais varmasti monta uutta lorua mukaan, joista me ei tiietäkkään. Ja sama juttu niille toisille osallistujille. Ja se askartelemisen ilo!

Neitokainen yllätti maalausinnollaan äitinsäkin. Maalaaminen oli erittäin tarkkaa puuhaa, ja lähes kaikki valkoinen meni piiloon. Ja melko vaaleanpunainen siitä tuli. Se oli ihanaa seurattavaa.

Kun maalaus oli kuivunut, lisättiin me siihen yhdessä (äiti toimi liiman pursottajana) höyheniä. Se on siis pääsiäistaideteos. Ja jos mää päätän, niin tästä tulkoon joka vuotinen pääsiäisperinne. Oon niin onnessani ja innoissani tuosta hienosta teoksesta! Ja ihan älyttömän ylpeä pienestä kaksivuotiaastani!

Näissä tunnelmissa toivotankin kaikille teille siellä ruutujenne takana, oikein ihanaa, aurinkoista ja makoisaa pääsiäisen aikaa!

Ja siitäpäs tuliki hauska. Vinot reunat ja vinot tikkaukset. Mää kun aina leikkaan tilkkutöihin ne siipaleet melkeenpä summammutikassa sinneppäin. Harvoin menee sitte kulmat ihan kohakkain. Ehkä toivon joulupukilta ens jouluna sellasta leikkuualustaa jossa on millintarkkuuet. Tai sitten en. :) Tästä peitosta tuli hauska ja sitä oli ihanaa tehä. Tuollanen käsintikkaus elokuvia siinä samalla katellessa on mukavaa.

Jee! Sain vihdoin kivan inspiraatiopuuskan, kun näin Inspiroidun neljännenkymmenennenkahdeksannen haasteen. Oon ollu jotenki ihan jumissa kaikkien käsillä tekemisten suhteen. Osittain hopun takia (synkkärikuukausi) ja toisaalta siks, ettei vaan oo tullu riittävän hyviä ideoita, että mitä huvittais tehä. Nyt, kun oon töissä, niin ei huvita alkaa tekemään niitä vähänkään ei-ihan-kaikista-paras-idea-mutta-teempä-silti-juttuja, koska aika on harmittavan rajallinen.

Tässä sivussa siis käskettiin tekemään sillisalaattia, kaikenlaista hörspäkkää ja paljon. Siinä on paperia, kiiltokuvia, teippiä, nappeja ja kaksi valokuvaa. Ja tussinjälkiä sekä kultamaalia. Tykkään. Ja tykkään siitä, että pärjään nuin vähällä (koska tarkoitukseen tarkoitettuja tarvikkeita ei juuri ole) ja että melkein aina päädyn kirjoittamaan kaiken ite. Ehkä nyt, kun katon sivua koneelta, niin tahtoisin sinne vielä vähän lisää tekstiä. Mutta näinkin hyvä. Ja sitäpaitsi, se sisältö on tärkein.

(violetti sydän ei kuulu sivuun, se kuuluu vain kuvaan)

Vaaleanpunaiset napit löysin Miraakkelin takahuonekirppikseltä, niissä lukee, että Miraakkeli Finland. Suomen kesässähän nuissa kuvissakin ollaan. Oi, ihana kesä, tervetuloa taas!

Meillä on innostuttu leipomisesta, sekä äiti että tytär. Ei mistään helmikakkua tai pullaa kummemmasta, mutta niittenkinhän leipominen on kivaa ja maistuu makoisalle. Ja Neitokaisesta on erittäin mukavaa läträtä pikkuvispilän kera vettä ja venhäjauhoja ja sitten syyä sitä sörssiä!

Itelläni mulla on essu, joka on käytössä osoittatunut oikein mainioksi malliltaan, ja värityskin ihanasti piristää ja passaa yhteen punaisen lattiamme kanssa. Neitokainen on saanut tyytyä ruokalappuun taikinavalumien estämiseksi, taikka leipurimestarin jäljet on jätetty suoraan mekkoon ja mekko leipomisen jälkeen pesuun. Oli siis aika pienen essusen (joka tosin saatetaan pestä jokaisen käyttökerran jälkeen..). Ja arvatkaapas vaan oliko onni katossa, kun löysin tuollaisen herkullisen muffinssikankaan! Oli!

Malli on helppo, suoraan päästä kankaalle leikattu, johon kuuluu paljon rimpsua ja pikkuekstraa. Essu on kaksinkertainen, tavallaan vuorillinen. Toinen puoli on pilvikangasta ja se tekee essusta viimeistellymmän ja antaa vähän lisätukea. Vaikka mihinpä essussa lisätukea oikeesti tarviis... :) Vielä tuo taitaa olla reiluhkon kokoinen, tai ainakin Neitokaiselle kokovartaloessun virkaan kätevästi käyvä. Voin ottaa kuvan tositoimissa ja jakaa sen kanssanne, jos haluatte :)

Piirsin kaavat varan vuoksi paperille ja kirjoittelin ompeluohjetta ylös, niin että voisin jakaa kaavat PDF-muodossa teillekin, jos innostusta on.

Oikein ihanaa, aurinkoista ja laskiaispullan makuista viikonloppua kaikille!

Kattokaa miten hauskan vohvelisen kankaan löysinkään palalaarista. Musta se on aika kiva! Harmaa pohjakaan ei haitannu, kun ruuduissa on noin paljon sydämiä.

Mekon kaava on se sama, jota oon käyttäny usiammastiki. Se muffinssimekon kaava Ottobresta viime keväältä. Oonki jo tehny noita mekkoja kolmessa eri koossa. Tykkään, kun tuo malli on riittävän pitkä, että voi pitää huoletta sukkahousujen kanssa.

Taskut ompelin niin, että kaksi sydäntä vastakkain ja kääntö, eli sisäpuolella tuo punainen frotee ja ulkona rodyyrikannas. Ja käsin ommellen paikoilleen. Mukava mekko minusta siitä tuli.